Herkkäunisuus on piirre, ominaisus jonka kanssa voi oppia elämään ja myös nukkumaan. Nukkuminen on taito jota voi aina kehittää, oli lähtökohdat mitkä tahansa.
On vaikea saada itsensä rauhoittumaan uneen, nukahtaminen on yhtä pyörimistä sängyssä ja pienikin häiriö, ääni tai muutos nukkumisympäristössä voi herättää tai kadottaa unen jopa kokonaan. Puoliso kuorsaa, on liian lämmin tai toisinaan kylmä, lapsi haluaa väliin nukkumaan ja heiluu, valo kajastaa jostain raosta ärsyttävästi. Tunnen olevani kuin prinsessa jonka patjan alla on herne, kun joku häiritsee ei nukkumisesta tule silloin mitään. Herkkäunisen elämä ei ole aina helpointa, mutta sen tiedostaminen että näilläkin taipumuksilla on joskus ollut ihmisen selviytymiselle suuri merkitys, voi auttaa hyväksymään omat unitaipumukset. Herkkäunisia on tarvittu heräilemään ja valvomaan yön aikaisten uhkien varalta. Joillain herkkäunisuus on osa elämää lapsuudesta asti, joillain se ilmenee myöhemmin tietyissä elämänvaiheissa ja kuormituksen yhteydessä.
Riittävän unen voi nukkua vaikka sitten pätkissä: oleellista on se, millaiseksi tuntee olonsa aamulla.
Kun elämässäni tapahtuu paljon, oli se sitten kivaa tai haastavaa, uneni muuttuu selvästi. Heräilen enemmän, pyörin ja vaihdan asentoa, vaikka en valvoisikaan. Tosin sitäkin tapahtuu joskus. Silloin rentoudun lukemalla, lempiharrastukseni lapsesta saakka, jolle ei koskaan ole liikaa aikaa. Yölliset tunnit ovat minun omaa aikaa, ainakin nykyään.
Olen aina ollu levoton nukkuja ja se korostuu entisestään, jos kierroksia ja puuhaa on enemmän. Stressi ja kuormitus lisäävät myös raajaliikehäiriöideni määrää, jotka minulla todettiin unitutkimuksessa, laajassa unipolygrafiassa. Olen hyväksynyt itseni herkkäunisena ja myös sen että minun on pyhitettävä unelleni enemmän aikaa ja huomiota kuin monen muun tarvitsee. Voin joutua nukkumaan stressaavina aikoina lähes 9-10 tuntia yössä, saadakseni minulle riittävät kahdeksan tuntia kasaan heräilyjen vuoksi.
Tietysti pyrin myös vaikuttamaan elämääni niin että siellä olevat rutiinit tukevat unta ja stressi pysyy kohtuudessa, myös positiivisesta tekemisestä johtuva. Mutta stressikin kuuluu elämään ja se voi olla positiivinenkin voimavara. Kyllä elämässä saa olla välillä menoa ja meininkiä. Se on kuitenkin selvää, että uneni kaipaa rauhaa ja rytmiä: oman mielen ja kehon riittävää rentoutumista iltaisin, häiriötöntä nukkumisympäristöä sekä säännöllistä heräämis- ja nukkumaanmenoaikaa. Olen käyttänyt paljon aikaa itseeni ja omaan uneeni tutustuen ja tiedän aika hyvin mikä minua aktivoi ja mikä rauhoittaa. Tätä tietoa tarvitsen arjessa, joka ikinen päivä.
Uni on siis osittain säädelty geeneihimme, myös persoonaltaan tietynlaiset ihmiset ovat alttiimpia unettomuudelle. Oletko jo tehnyt kronotyyppi -testin? Oman kronotyypin mukaan eläminen ja nukkuminen, on ollut minulla jo pitkään oman hyvinvoinnin ja unenhuollon perusta. Se vaikuttaa paljon mm uneni laatuun, joka herkkäunisella häiriintyy helposti. Testin voit tehdä täältä.
Emme voi muuttaa itseämme ihmisenä kokonaan toisenlaiseksi, eikä tarvitsekaan. Herkkäunisuudessa on usein kyse kuitenkin paljon muustakin kuin perimästä. Monet tapamme reagoida ja suhtautua asioihin muovautuvat jopa jo lapsuudessamme. Unestakin on voinut tulla huolenaihe jo varhain lapsena tai sitten oma taipuvaisuus huolehtivaisuuteen ja vastuullisuuteen on saanut aikuisena huoli-ajattelun ja murehtimisena muodossa liian suuren roolin elämässämme. Omaa ajatteluaan voi haastaa ja kehittää, aina voi opetella suhtautumaan asioihin eri tavalla ja tämä näkyy sitten positiivisesti yöunenkin laadussa.
Erityisesti uneen ja nukkumiseen liittyvät liialliset ajatukset pitävät yllä ahdistuksen kehää. Kun itse iltaa kohden tunsin ahdistuksen lisääntyvän ja kovasta koko päivän kestäneestä väsymyksestä huolimatta vireystilan nousevan, tajusin että nukkumisesta ei tulisi mitään tänäkään yönä. Omat aivoni saivat kuin puff-taikaiskusta, unen katoamaan. Kun oma unettomuuden pelko alkoi voimistua, elämäni kaventui ja unen ympärille alkoi tulla sääntöjä. Aloin rajoittaa tekemisiäni ja katsoin kellosta milloin ja mitä saisin syödä ja tehdä, jotta uneni ei häiriintyisi. Silloin tiesin että nyt mennään metsään. Tiesin että tarvitsisin apua, en osannut ratkaista tätä yksin.
Kun sain diagnoosin herkkäunisuudestani, olin käynyt jo vuosia terapiassa, unen suhteen tuloksetta. Myöhemmin minulle suositeltiin vielä uneen erikoistunutta terapiaa, sain lähetteen unettomuuden nettiterapiaan. Siihen kuuluvien kognitiivisten menetelmien on tutkitusti todettu auttavan unettomuuteen liittyvää ylivireyttä, murehtimista tai liian aktiivista asioiden ja ongelmien käsittelyä. Terapia oli hyvin rakennettu kokonaisuus, mutta minun kohdallani se ei kuitenkaan ottanut riittävästi huomioon yksilöllistä tilannettani ja tarpeitani, joten sen vaikutukset jäivät hyvin heikoiksi. Uskon, että mitkään toimivat menetelmät eivät olisi tässä vaiheessa minua auttaneet, koska en ollut hyväksynyt tilannettani ja taistelin edelleen omaa herkkäunisuuttani vastaan. Alitajuisesti kaikki yritykseni parantaa unta olivat vain yhdenlainen tapa kontrolloida unta. En ollut vielä valmis muutokseen, jota toipuminen edellytti.
Unettomuuden monimutkaisuudesta ja lopullisista ratkaisuista lisää seuraavassa kirjoituksessa.
Klikkauksen päässä elämää helpottavista työkaluista ja ajattelua avartavista näkemyksistä.
#UnenVoima kirjeellä saat tietoa myös uusimmista blogi -kirjoituksista ja muista sisällöistä. Ei roskapostia, vain oikeaa asiaa!
