Jouluna kivoistakin jutuista tulee helposti suorittamista. Valmiiksi väsyneen ihmisen yritykset rakentaa täydellinen joulu, voi päättyä karvaaseen pettymykseen ellei opi kuuntelemaan itseään ajoissa.
Vietämme tänä vuonna neljättä joulua ulkomailla. Muutama päivä sitten Suomesta tullut mieheni tuttava kysyi, miltä joulu ulkomailla tuntuu? Mietin asiaa yllättävän pitkään. Eihän se samalta tunnu kuin kotona Suomessa, mutta miksi en siltikään kaipaa sitä?
Jokainen joulu ulkomailla on ollut erilainen, mutta yksi yhteinen tekijä niillä on; niistä kaikista puuttui suorittaminen ja ne keskittyivät helppouteen, lepoon ja nauttimiseen.
Aiemmin, lasten ollessa pieniä, vein joka joulu omien vaatimusteni takia itseni usein aivan äärirajoilleni, siivotessani, leipoessani, askarrellen itse tehtyjä joulukortteja ja kutsuessani koko perheen sisaruksia myöten kylään.
Joulu oli suorittavan mieleni unelmien täyttymys, sain toteuttaa haaveeni idyllisestä joulusta perheen kesken.
Todellisuus oli usein jotain ihan muuta. Aikataulut eivät sopineet kenellekään, kuka hoitaa haudat ja kinkut ja entä se, joka ei halua kinkkua? Minä hikoilin kireänä keittiössä, lapset riitelivät. Turhauduin ja uhriuduin, kun tekemistäni ei arvostettu tarpeeksi. Olo oli todella kurja, eikä joulurauhan tunteesta tietoakaan. Kivoistakin jutuista oli tullut suorittamista, eikä levätä ehtinyt. Stressi nosti univajeisen kehon vireystilaa entisestään ja nukkuminen kärsi entisestään. Näissä hetkissä on hyvä pysähtyä myös oman elämän kokonaiskuormituksen äärelle, mitkä ovat voimavarani ja resurssini joulun järjestämiselle? Millaisia ovat olleet viime viikot ja kuukaudet? Onko aika hengähtää vai haastaa itseään?
Unettomuuteni ja uupumiseni myötä aloin todella pohtimaan mistä omista- sekä ulkoapäin tulleista vaatimuksista voisin olla valmis luopumaan oman jaksamiseni takia. Muistan kun viimeisen kerran väsyneenä riitelin puolisoni kanssa siitä, onko kaikki sukulaiset pakko kiertää sen kolmen joulupyhän aikana, jotka meillä on vapaata. Ymmärsin silloin, että olin todella valmis luopumaan perinteistä ja velvollisuuksista jouluun liittyen, jotka eivät edes alunperin olleet omiani.
Vuosien varrella olen luopunut monesta kotoa tulleesta jouluperinteestä, koska olen todennut, että ne eivät ole osa minua ja meidän joulua.
En leivo juurikaan, mutta piparin tuoksua täytyy jossain vaiheessa olla. Teemme ehkä hieman parempaa ruokaa, mutta vain jos siltä tuntuu ja joskus on syöty pakastepitsaakin. Jätän joulukortit lähettämättä ja lähetän mieluummin henkilökohtaiset viestit, kuusen ei tarvitse olla itse metsästä haettu vaan muovinenkin kelpaa ja siivoan sen mitä jaksan tai mikä parasta, tänä vuonna meille tuli siivooja sitä varten. Vaihtaisin minkä tahansa joululahjan tähän vapauteen ja mielenrauhaan.
Haastan sinua pohtimaan kanssani sitä, että tarvitseeko joulun joka vuosi olla samanlainen vai voisiko omista vaatimuksista joustaa ja rakentaa joulua omien voimavarojen ja fiiliksen mukaan?
Jos olet jouluihminen ja tilanne sen sallii niin toki anna palaa, mutta pidä huoli ettet polta kynttilää molemmista päistä. Joulun jälkeen olon pitäisi olla sellainen, että joulu antoi enemmän kuin otti.
Nyt kun pohdin uudelleen minulle esitettyä kysymystä, koen että lopulta joulun tunteen tulisi aina syntyä sydämessä, eikä sen vietto paikalla tai tavalla ole enää niin väliä.
Klikkauksen päässä elämää helpottavista työkaluista ja ajattelua avartavista näkemyksistä.
#UnenVoima kirjeellä saat tietoa myös uusimmista blogi -kirjoituksista ja muista sisällöistä. Ei roskapostia, vain oikeaa asiaa!
